Voihan yheren kerran. Enpäs ois arvannut, että eilinen Oupsi tapaaminen saa tälläisen käänteen. Meitä oli aikasta paljon Pirjon luona ja yhtenäkkiä minut oli peitotettu. Akottoiduin viime joulukuussa vähillä äänin juuri siksi, että en osaa olla huomion keskipisteenä. Olen huono lahjonnan kohde. Tyttäret olivat loihtineet niiiin ihanan sydämmellisen jutun, että en varmaan koskaan osaa kiittää heitä asiaan kuuluvalla tavalla.
Kiitos Pirjo, Tuula, Minna, Virpi, Leena, Marika, Jaana, Marja-Liisa, Sari, Mari, Maria, Hanna, Ritva, Lennu ja Marja ja anteeksi!
"Suurin onni elämässä: vakuuttua siitä, että meitä rakastetaan meidän itsemme tähden, tai pikemminkin siitä huolimatta."
Victor Hugo
Enää en ihmettele, ettei innostusta ole löytynyt, kun olen hihkunut uutta vaihtoa tai uutta yhteistä projektia. Ja kyllä minä vähän protestoinkin, kun minua ei ollut otettu mukaan tähän projektiin. Hävytön olen kyllä. Muistelenpa muuten, että jossain joku Sari niminen jo vähän sanoikin, että mistäs tiiät millaisia Round Robbineita meillä on sun selän takana meneillään. Enpä siinäkään vaiheessa aatellut muuta, kuin että näin sitä ihan pientä ja viatonta ja hiljaista tyttöä kiusataan. Oupsissa huumorin kukka kukkii ja on joskus aikasta hurjaakin.
Marja on tehnyt niin hienoa työtä viimeistelyssä. Hän oli itse värjännyt kankaatkin. Hänen blogissaan on hyviä kuvia peitosta. Toinen peitotettu, siis armas ukkosenikin kehui ompelua ja ihasteli jokaisen pistelyn erikseen. Joku voisi sanoa, että hyvin kouluttettu. Ilokseni voin ilmoittaa, että ei ole tarvinna kouluttaa. Melkeinpä voin jo hänen innostuksestaan päätellä milloin on hieno juttu ja milloin ei. Toisinaan ei kiinnosta ja toisinaan, niin kuin tämän peiton kanssa, ihastelu on niin aitoa että.
Mitäs sanotte näistä:
Jokainen sydän on niin ihana. Minä tykästää tästä niiiin paljon... Meinasin, että seinällehän tämä laitetaan ettei mene koirankarvoihin ja silleen. Mutta on se niin iso. Kuvissa olen levittänyt sen parisänkymme päälle, peitto on siis niiiin iso ettei seinää taida löytyä. Herkku pöydät notkuivat ja oli ihana nähdä ystäviä, mutta peitto huumassa taisin olla aika tokkurassa ja höpöttää aikastatavalla höpöjä. Enhän minä koskaan milloinkaan muuten miksikään niin tekisi.
Ilon kiljahduksen aiheutti myös se, että sain seuraavan RR -työn. Johon olen jo mallinkin valkannut ja lankaset osatanna. Tiistaina on tulossa kylään todella harvinaisia vieraita niin apitäs vaan miljoona juttua tehdä ennen kuin saan luvallisesti aloittaa sen Ritvan talon pistelyn. Vitsi, kun ei millään malttaisi olla aloittamatta sitä.
Kommentit