Tervehdyksen törähdys piiiitkästä aikaan. =) Ihminen on ollut muissa maailmoissa. Ei ole oikein ollut kuvia joita näyttää, niin tää harakka on vaan lueskellut muiden blogeja. Toinen uusi nettivillitys on minulla ollunna tuo "Naamakirja". Sinne erehdyin kirjaantumaan ja siellä on sitten pitänyt kaahlata ihmisvirtaa läpi. Muutaman vanhan ja uudenkin tuttavan olen sieltä löytänyt ja ajatuksen virtaa vaihtanut.

Mutta olen myös kokenut ennenkuulumattoman virtapiikin. Pistelin tädilleni tynyä varten a-kirjainta. Se oli jo ajat sitten valmis. ;) Mutta viimeistely oli vaiheessa. Olin toki ajatuksissani viimeistellyt tyynysen jos vaika vallan millälailla. Mutta konkreettinen toteutus oli siis vaiheessa. Nyt se on kuiteskin valmis, se valmistui aivan yllättäen ja melkein tuskia tuntematta. No, joo keksin senkin miksi inhottelen ompelukoneella työskentelyä. Selitys on yksinkertainen olen matemaattisesti lahjaton! Tilkkumaisesti kokosin tyynyn ja paperille laskeskelin jotta millaisia paljo pitää olla, että saan 30 x 30 cm kokoa olevan tyynynpäällisen. Ompelin sitten ensimmäisenä yhteen toisen sivukappaleen sekä pistellyn kuvan ja jo siinä vaiheessa sain heittää laskelmani roskakoriin. Laksut päin honkia/kangas pilkottu iloisiksi tilkuiksi. Alkoi pohdinta kuinka saan kankaan riittämään kooko tyynyyn. Suihkinaa, puhkinaa ja iloisen punaiset posket ja tulos oli tämä:

Etupuoli suht nätisti ommeltuna. ;) kaksilla erivärisillä helmillä koristelin tämän Couleur d´Etoilen ristipistomallin "Letter d´Amour "A"". Mallin kaikki värit, paitsi kirjaimen väri, meni uusiksi pohjakankaan värin vuoksi. Ihana työ pistellä, näitä kirjaimia on saatava lisää. Jo siksikin, että isäntäkin pyöritteli tyynyä kädessään ja tuumasi, että olen kätevä ja voisin tehdä näitä meillekkin. Hyi kauhistus, kun melkein ittekin olen lopputulokseen tyytyväinen. =) Esitellään nyt kuitenkin vielä takamus...

Takana näkyykin sitten kankaan rajallisuus. ;) Ihanat tumman punaiste Ruusunapit ovat Polinkasta. Siellä on muutenkin kaikkia ihanaisia nappeloisia. Tämmän tyynyn sulkemissysteemi ei ihan pelitellyt niin kuin piti. Napit ei ehkä ihan ole oikeilla paikoilla ja napinlävet tuotti tuskaa. Niin lähekkäin tuli ne reunat etten meinannut ratkojalla saada sievästi niitä auki. =( Mutta tässä tämä nyt on ja perillekkin jo mennyt on tyynyseni. =)

Kaikkein kauheinta kuitenkin on, että tänään kun istuin sohvalla purkamaassa viikonloppuisia pistelyitä.... Luonto ei taaskaan antanut periksi, vaikka kyseessä oli pieni vihrulainen. Mutta purettu on... Niin ette arvaa, kun minun kielen sivuja ihan kihelmöi päästä ompelukoneen ääreen!!! Minulla on kolme viimeistelyä vaihtoihin ja niihin tarvitaan ompelemusmasiinaa. Ja tätä tytärtä himoitti päästä polkemaan pedaalia. =D Mutta tämä 15 palainen projekti täytyy jostain syystä saada valmiiksi ennen muita hommia. ;) pinttymät ne on itte kullain. ;)

Pinttymistä tulikin mieleeni, että armas aviomieheni löysi tässä päivänä muutamana päästäni harmaan hiuksen. Todisteita asiasta ei kyllä ole! =) Suukkoa ruikutin ja hän vaan tuumas että onko pakko, kun sulla on tuota "kiimaliimaa". Kieli ulkona Loppukaneetti tuli vasta kun ihmettelin suutelu haluttomuutta. =) Kiimaliima on huulikiiltoa jossa on ylimäärästä kimalletta. Se jää kuulema huuliin tehden ne inhottavan liiskasiksi, eikä sitä kuulema saa pois!!! Ei ainakaan mun huuliin?! Kummallisia nuo miehet! =) Ja loppukaneetiksi hän tokas, että sulla on harmaa hius! Eihän sitä löytynyt ja minä sain silti uuden lempinimen "mummonmutukka". =( =D Tiiättehän että rakkaalla on monta nimeä. ;)