Täällä taas ihanan loman jälkeen... No melkein virkistyneenä... Olkapää paloi, iski flunssa, katosi ääni ja migreeni jyllää ja vähän muutakin medicalista vaivaa podetaan, mutta reissukuvia katsellessa tuskat hiukka laimenee. Vilautan teille muutamaa lempparia joilla pääsee kivasti alkuun tunnelmoinnissa.

Hotellilta merelle päin, melkein.

Hotellin kulmilta.

Anopin jakkarat on ihanii... Siis pyöreä muoto. =D

 

Ja sitten löyty uusia hattuja... Vähän liian myöhässä tosin. Päälaki kerkisi kärventyä aavistuksen verran ja olkapää pahemmin... Niin ja omaa pärstää katellessa ei sit tuskat häviä mihinkään vaan noita aikaisempia.

Taannoin pistelin joutotyönä, joo joskus ei oo ollu yhtään työtä kesken niin on pitäny keksiä joutotyö, linturuudun, josta haaveilin tekeväni kassin reissuihin. Mutta kuinkas ollakkaan, malleja löyty vaikka kuinka monta, mutta minä ja ompelukone ja se laiskamato, joka luuydintäni syö, ovat estäneet ompelu-urakan aloittamista. Taannoin sain kuitenkin ystävältäni lupauksen, että han ompelee minulle samanlaisen pussukan kuin itselleen. Kiikutin hänelle pistelyn, kankaan ja Pariisista ostetun vetoketjun ja hän teki minulle pussukan. Aivan ihanan sellaisen! En olisi itse ikinä yltänyt samaan ompelulaatuun kuin hän. Olen niin kiitollinen! Kiitos Ritva!!! Hänellä ei ole blogia, mutta hän on Oupsin jäsen ja varmaan aika moni blogini lukia tuntee hänet. Tässäpä pari kuvaa uudesta aarteestani.

Pistely on tehty 32 count pellavalle Pomme de Pinin "Intérieurs" langalla. Malli on lehdestä De fil en aiguille 2009 féverier/mars. Suunnittelija on C. Lacroix ja mallin nimi on "Tête-á-tête". (En ole ihan varma mallin nimestä ja laiskamato estää minua tarkistamasta sitä).

Ja vihdoin on myös arvonta suoritettu, aviomieheni toimi onnettarena! Elikkä biscornun no. 50. on arvonnassa voittanut Pappipuikoissa ja innostuin sitten arpomaan toisenkin biscornu voittajan ja onnetar suosi (kai niin voi sanoa, vaikka omista kötöstyksistään puhuukin) Minnaa Yllätyksiä voi olla luvassa teillens kahdelle ja lupaan olla nopeampi postittaja kuin arpoja. Tulipas tästä hymykäs kappale, mutta ei voi muuta. Onnittelut voittajille! (Luulisin ainakin... Kysyn edelleen et onko vähän hassua, kun on edelleen niistä omista kötöstyksistä kyse!?)

Tässä vielä Bubbe, joka kevät auringossa silmiään siristellen seuraa ystävänsä touhuja hupenevassa lumihangessa.

 

PS. Kaikille kiitokset KUÄK kannustuksesta, mutta pahalta näyttää! Tällä viikolla pitäs sitä pistelemän, mutta migreeni on estänyt ja katotaan vaan niin loppuviikostakaan ei kerkii. Pitäs pitää semmonen KUÄK viikonloppu porukalla?! Nukkumaan ei sais mennä ennen kuin ois pistellyt puolet siitä määrästä mitä on jäljellä?!

 

Näihin tunnelmiin, Moi ja kiitos kun kävittä.