Onnelassa oli onnea, mutta kotona olikin sitten väsyä ja ei niin onnea.
Olin siis miekkii Violariumin järjestämällä viikonloppuleirillä pistelemässä lankaa neulalla ristiin ja vähän muutenkin mutkitellen. Jösses, että mahtuukin yhteen tupaan älämölä ja kikatusta. Ja nyt tiedän ettei vähillä yöunilla pitkälle pötkitä. Tiedän myös sen, että olen kuin olenkin auttamattoman ujo!!! Raivostuttaa vieläkin etten saanut puhuttua englantia Lilianille. Pääni ajattelee liikaa kuinka puhettani arvioidaan. Minä olen liian jäykkä.
Lilianin malleista, joita oli kaksi, kerkisin pistellä rasian kannen. Viimeistelyn jätin suosiolla aikaan jolloin olo ei olisi niin hervottoman villi. Viikonlopun saldo oli kyllä mahtava, niin paljon opin. Osaan nyt tehdä french notin ja rasijan kannen päällystykseen sain mainioita vinkkejä. Milloinkahan vain saisin uskallusta niin paljon, että saisin päällystettyä rasian... Ja sitten olisi vielä se saksikotelo. Aivan ihania malleja. Tässä pisteltynä hämärä kuva minun pistelystä rasian kanteen. Aattelin sen lahjaksi niin sitä on vähän sensuroitu.
Oli tosi kiva tavata uusia ihmeisiä Onnelassa ja muutama vaihdoista tuttu. Vaikka en tajunnut asijoiden tiloja ennen kuin kotona. ;) Sunnuntaina kun rantauduin kotopihalle niin väsymys iski päällensä. En edes purkanut tavaroitani vaan kaikki jäi eteisen lattialle. Laahauduin nuutuneena sohvalle ja sanoin miehelleni että annatko koirille ruokaa, niin lähetään lenkille. Sen jälkeen ei sohvalta kuulema kuulunut kolomeen tuntiin muuta kuin tuhinaa. Ei ollut raaskinut hän herättää minua. Eikä ymmärtänyt kaikkia meidän viikonloppuun liittyneitä juttuja. Katto aika kieroon, kun puhuin neljän tunnin yöunista ja säikyttelyistä niin, että puoli kansaa herää. Kyllä minäkin mietin, että mikähän se mahtoi olla rouvan ikä, kun Lennun kanssa yön pimeinä tunteina kirjoitettiin hänen RR:n sääntöjään ja pohdittiin mitkä eläimet on hyviä ja pieniä?! Ja ettei kelleen jäis epäselväksi niin mummot on niitä ainaskin.
Tämän projektinkin saatoin Onnelassa loppuun. Lilianilta sain myös ohjeet suraavaan isompaan bisci tyyliseen juttuun, jota on kokeiltava jahka saan muutaman aloitetun jutun loppuun tai edes vähän paremmalle mallille.
Tämän piti siis
korvaavan tämän
Mutta enpä tiedä. Taidan pitää isoa Bisciä hienona. Siinä on malleja Répertoire des frises/Valérie Lejaunen kirjasta. Kankaat on pellavaa ja 30 countilla. Lankoina Carrie´s Creationsin "Chocolate Cream Pie" ja Pomme de Pinin "Zénith". Tykästin pistellä näillä langoilla oikeinkin kovasti. Mutta taidan pitää tämän vain koristeena ja antaa mummon kanssa pikkulikkana kyhäämäni nuppineulatyynyn toimia toverinani viimestelypuuhissa.
Onnellisen viikonlopun jälkeen seurasi hiukka epäonnea ja uupumusta. Tietokoneeni sippasi. Eikä se ole mikään vanha kone (2v), kerran korjattu ja ois ilmeisesti menny vieläkin valmistajan piikkiin korjaus, mutta kuitti on TooooosI hyvässä tallessa eikä myyjänkään tiedostoista löytynyt ostokuittia!! ¤¤%¤%&%&&/#¤!# NIIIN! Eipä paljon ole sitten huvittanut istua koneella saatika päivittää blogia. Kaikki hienosti järjestämäni tiedostot ovat kyllä tallessa, kiitos varmuuskopioinnin, vain muutama juttu katosi. Ja sitten, kun ihminen on väsynyt niin kaikki on suurta ja surullista.
Loppuun uupuneita kuvia kotoa.
Mamman kankku, Toto ja sohva.
"Minä en ole niin väsynyt kuin nuo toiset, minä olen hieno koira Boogie"
Kommentit